Oletko koskaan haaveillut pidemmästä tauosta työstä ilman, että joutuisit sanomaan lopullisesti hyvästit työpaikallesi? Moni pitkän uran tehnyt on kaivannut mahdollisuutta hengähtää, ladata akkuja tai toteuttaa henkilökohtaisia projekteja kesken työuran. Suomessa tämä onnistui vuorotteluvapaan avulla – ainutlaatuisen järjestelyn, jonka avulla työntekijä pystyi irrottautumaan määräajaksi työelämästä samalla, kun työnantaja palkkasi tilalle sijaisen.
Tässä artikkelissa syvennytään siihen, mikä on vuorotteluvapaa, millaiset vuorotteluvapaan ehdot olivat voimassa, miten vuorotteluvapaa käytännössä toteutettiin, ja tarkastellaan vuorotteluvapaan hyötyjä, haittoja sekä nykytilannetta.
Mikä on vuorotteluvapaa?
Vuorotteluvapaa on järjestely, jossa vakituisessa työsuhteessa oleva työntekijä voi jäädä määräaikaiselle vapaalle työstään tiettyjen edellytysten täyttyessä. Kyseessä ei ollut mikä tahansa virkavapaus, vaan laissa säädelty malli, jossa vapaan ehdoksi asetettiin, että vapaan ajaksi palkataan vuorotteluvapaan sijainen tilalle.
Käytännössä työntekijä ja työnantaja sopivat vuorotteluvapaasta määräajaksi, jonka aikana työntekijä ei tee töitä, mutta hänelle maksetaan eräänlaista korvausta julkisista varoista. Samaan aikaan työnantaja ottaa tehtävään työttömän työnhakijan sijaiseksi määräaikaisella sopimuksella.
Vuorotteluvapaan tarkoituksena oli tarjota pitkään työelämässä olleille työntekijöille mahdollisuus levätä, opiskella tai toteuttaa muita suunnitelmia kesken työuran. Samalla järjestely auttoi työtöntä saamaan työkokemusta vuorotteluvapaan sijaisuuden kautta ja paransi hänen mahdollisuuksiaan työllistyä jatkossa.
Vuorotteluvapaalaki ja järjestelmän tausta
Vuorotteluvapaasta säädettiin omassa laissa, jota kutsuttiin vuorotteluvapaalaiksi (1305/2002). Järjestelmä otettiin alun perin käyttöön vuonna 1996 kokeiluna työvoimapoliittisena toimenpiteenä. Kokeilu osoittautui suosituksi, ja vuorotteluvapaa vakinaistettiin vuoden 2003 alussa voimaan tulleella lailla.
Vuosien varrella lakia muutettiin useasti. Erityisesti vuodesta 2014 alkaen vuorotteluvapaan ehdot kiristyivät: työhistoriavaatimusta nostettiin (10 vuodesta ensin 16 vuoteen ja lopulta 20 vuoteen) ja vapaan enimmäiskestoa lyhennettiin (vuodesta puoleen). Ehtojen tiukentamisen myötä vuorotteluvapaiden käyttäjien määrä laski huomattavasti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Järjestelmää kehuttiin joustavaksi tavaksi tukea työssä jaksamista ja työllistää työttömiä, mutta sen vaikuttavuudesta käytiin myös kriittistä keskustelua.
Lopulta vuonna 2024 maan hallitus päätti lakkauttaa vuorotteluvapaan järjestelmän osana julkisen talouden säästötoimia. Vuorotteluvapaalaki kumottiin elokuun 2024 alusta, mikä merkitsi käytännössä vuorotteluvapaiden päättymistä Suomessa.
Vuorotteluvapaan ehdot työntekijälle
Vuorotteluvapaalle jääminen ei ollut automaattinen oikeus, vaan edellytti tarkasti määriteltyjen ehtojen täyttymistä. Vuorotteluvapaan ehdot olivat tiukat, jotta järjestelmä kohdistui kokeneisiin työntekijöihin ja työllistämistä kaipaaviin sijaisiin. Tärkeimpiä ehtoja olivat:
- Vähintään 20 vuoden työhistoria: Työntekijällä tuli olla takanaan yhteensä vähintään 20 vuotta työuraa. (Aluksi vaadittiin 10 vuotta, myöhemmin 16, lopulta 20 vuotta.)
- Vähintään 13 kk saman työnantajan palveluksessa: Työntekijän tuli olla työskennellyt yhtäjaksoisesti vähintään 13 kuukauden ajan nykyisen työnantajan palveluksessa ennen vapaalle jäämistä. (Enintään 30 päivän palkaton poissaolo sallittiin osana tätä aikaa.)
- Kokoaikatyö tai 75 % työaika: Vuorotteluvapaa oli tarkoitettu kokoaikaisille työntekijöille. Jos työ oli osa-aikainen, työajan tuli olla vähintään 75 % alan kokoaikaisesta työajasta.
- Ei liian lähellä eläkeikää: Vapaalle ei voinut jäädä, jos työntekijän eläkeikään oli alle 3 vuotta.
Lisäksi edellytyksenä oli tietenkin työnantajan suostumus järjestelyyn. Vuorotteluvapaa perustui työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen, eli työnantaja saattoi myös kieltäytyä, jos vapaan myöntäminen ei ollut työpaikan toiminnan kannalta mahdollista. Työnantajan näkökulmasta vuorotteluvapaa kuitenkin tarjosi mahdollisuuksia – tilaisuuden rekrytoida määräaikainen työntekijä ja saada tuoretta osaamista organisaatioon vapaan ajaksi.
Vuorotteluvapaan pituus ja toteutus käytännössä
Vuorotteluvapaan pituus oli laissa rajattu. Viimeisimpien sääntöjen mukaan vuorotteluvapaa tuli pitää yhtenäjaksoisena vähintään 100 ja enintään 180 kalenteripäivän mittaisena jaksona. Toisin sanoen vapaan kesto oli noin 3–6 kuukautta. Aiemmin vuorotteluvapaa saattoi kestää jopa 360 päivää ja sen sai halutessaan jaksottaa osiin (kunhan kukin jakso kesti vähintään 90 päivää), mutta vuodesta 2016 alkaen vapaa oli pidettävä yhtenä yhtäjaksoisena ajanjaksona.
Vuorotteluvapaalle jäävän työntekijän työsuhde pysyi vapaan ajan voimassa, mutta työnteko ja palkanmaksu keskeytyivät siksi aikaa. Työntekijällä oli oikeus palata vuorotteluvapaan jälkeen omaan työhönsä tai ainakin vastaavan tasoiseen tehtävään saman työnantajan palveluksessa. Vapaan ajalta ei kertynyt vuosilomaa, sillä palkkaa ei maksettu.
Oleellista on, että vapaan aikana vuorottelija ei saanut mennä toiseen palkkatyöhön – ansiotyö olisi katkaissut vuorottelusopimuksen. Sen sijaan vapaan sai käyttää vapaasti muuhun: opiskeluun, harrastuksiin, matkusteluun tai vain lepoon ja perheeseen. Moni koki, että muutaman kuukauden irtiotto arjesta auttoi palautumaan työuupumuksesta ja toi uutta intoa jatkaa työuraa eteenpäin.
Vuorotteluvapaa sijainen – kuka pääsee sijaiseksi?
Yksi vuorotteluvapaa-järjestelmän peruspilareista oli ajatus työllistää sijaiseksi työtön työnhakija. Kun työntekijä jäi vapaalle, työnantajan oli palkattava samalle ajalle vuorotteluvapaan sijainen määräaikaiseen työsuhteeseen. Laissa määriteltiin, millainen henkilö kelpasi sijaiseksi. Vuorotteluvapaan sijaisuus voitiin antaa työttömälle työnhakijalle, joka täytti vähintään yhden seuraavista ehdoista:
- Henkilö on ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa yhtäjaksoisesti tai osissa yhteensä vähintään 90 päivää viimeisen 14 kuukauden aikana.
- Henkilö on alle 30-vuotias työtön työnhakija, joka on suorittanut ammatti- tai korkeakoulututkinnon enintään vuosi sitten.
- Henkilö on työtön työnhakija, joka vuorotteluvapaan alkaessa on alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias.
Tarkoituksena oli kohdistaa sijaisuus niille työttömille, joiden työttömyys oli jatkunut pidempään, tai vaihtoehtoisesti nuorille vastavalmistuneille sekä ikääntyville, joille työllistyminen voi olla haastavaa. Sijaisen ei edellytetty tekevän täsmälleen samoja työtehtäviä kuin vapaan pitäjä, mikä antoi työnantajalle joustoa hyödyntää sijaisen osaamista tarkoituksenmukaisesti.
Vuorotteluvapaan sijaisuus tarjosi monelle työttömälle kaivatun tilaisuuden päästä näyttämään osaamistaan työelämässä. Parhaassa tapauksessa sijaistyö johti pysyvämpään työsuhteeseen – monet työnantajat pitivät hyväksi havaitun sijaisen palveluksessaan vuorotteluvapaan jälkeenkin, jos tarve työvoimalle jatkui.
Tilastojen mukaan huippuvuosina (2007–2008) vuorotteluvapaiden kautta työllistyi lähes 12 000 työnhakijaa vuodessa sijaisina. Myöhemmin käyttö väheni: esimerkiksi vuonna 2022 sijaisia oli noin 2 600. Vuonna 2024 ennen lakkautusta nähtiin vielä piikki, kun monet halusivat hyödyntää järjestelmän viime metreillä – tuolloin vuorottelukorvausta sai arviolta noin 8 000 henkilöä. Erityisesti nuoret alle 25-vuotiaat hyötyivät sijaisuuksista, sillä he saivat arvokasta työkokemusta heti opintojen päätyttyä.
Haasteena oli, että sopivan sijaisen löytäminen ei aina ollut helppoa. Viime vuosina tietyillä aloilla – esimerkiksi terveydenhuollossa – on ollut työvoimapulaa, jolloin vuorotteluvapaita jäi toteutumatta sijaisen puuttuessa. Järjestelmän toimivuus riippui siis myös yleisestä työllisyystilanteesta ja työmarkkinoiden kohtaannosta.
Vuorotteluvapaa korvaus – taloudellinen tuki vapaalle
Kun työntekijä jäi vuorotteluvapaalle, hänelle maksettiin vapaan ajalta erityistä korvausta, jota kutsutaan vuorottelukorvaukseksi. Käytännössä vuorotteluvapaa korvaus oli noin 70 % siitä työttömyyspäivärahasta, johon henkilö olisi ollut oikeutettu työttömäksi jäädessään. Toisin sanoen korvaus laskettiin työntekijän aiempien tulojen perusteella samaan tapaan kuin ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, mutta täydestä päivärahasta maksettiin vain 70 prosenttia. Jos vuorottelija oli työttömyyskassan jäsen ja oikeutettu ansiopäivärahaan, korvauksen maksoi hänen työttömyyskassansa. Muussa tapauksessa korvaus laskettiin Kelan maksamasta peruspäivärahasta. Vuorottelukorvaus oli veronalaista tuloa.
Vaikka vuorottelukorvaus oli selvästi pienempi kuin normaali palkka, se tarjosi taloudellista turvaa vapaan ajaksi. Esimerkiksi jos työntekijän ansiopäiväraha olisi 60 euroa päivässä, vuorotteluvapaalla hän saisi korvauksena noin 42 euroa päivässä.
Alkuvuosina lainsäädäntö mahdollisti myös korotetun, 80 %:n korvauksen niille vuorottelijoille, joilla oli yli 25 vuoden työhistoria, mutta tämä etu poistettiin myöhemmissä lainmuutoksissa. Viimeisinä vuosina kaikille maksettiin sama 70 prosentin korvaus. Korvauksen ehtona oli, että vuorottelusopimus oli tehty oikein ja sijainen palkattu määräysten mukaisesti – TE-toimisto sekä työttömyyskassa (tai Kela) valvoivat ehtojen täyttymistä.
Vuorotteluvapaan hyödyt ja haitat
Vuorotteluvapaa herätti paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Sen hyödyt konkretisoituivat monilla tasoilla:
- Työssä jaksaminen: Moni vuosikymmeniä työelämässä ollut kertoi vuorotteluvapaan olleen kullanarvoinen hengähdystauko. Esimerkiksi opetus- ja hoitoalalla pitkään työskennelleet kokivat, että muutaman kuukauden irtiotto auttoi palauttamaan motivaation ja hyvinvoinnin. Työuran jatkaminen eläkeikää kohti tuntui helpommalta, kun välillä sai levätä ja tehdä itselle mieluisia asioita.
- Uuden oppiminen: Osa vuorotteluvapaalle jääneistä hyödynsi vapaan opiskeluun tai uudelleenkouluttautumiseen. Järjestely mahdollisti esimerkiksi kokopäiväisen opiskelun muutaman kuukauden ajan, mikä olisi normaalin työn ohessa voinut olla hankalaa.
- Työllistävä vaikutus: Vuorotteluvapaan sijaisuuksilla oli työllistävä vaikutus, erityisesti nuorille. Sijaiset saivat arvokasta kokemusta ja usein jalansijan työelämässä. Työnantajalle järjestelmä tarjosi tilaisuuden kokeilla uutta työntekijää määräajaksi – eräänlaisena rekrytointikokeiluna – ilman pitkäaikaisia sitoumuksia. Moni työnantaja päätyi palkkaamaan hyvän sijaisen pysyvästi.
Toisaalta järjestelmässä nähtiin myös haasteita ja kritiikin aiheita:
- Rajattu kohderyhmä: Koska ehtona oli pitkä työhistoria, nuoremmat työntekijät eivät voineet hyödyntää vuorotteluvapaata lainkaan. Järjestelmä suosi lähinnä keski-ikäisiä konkareita, mikä herätti keskustelua sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta työelämässä.
- Epäselvä vaikutus työuriin: Tutkimukset eivät antaneet selkeää näyttöä siitä, että vuorotteluvapaa olisi pidentänyt työuria merkittävästi. Jotkut ekonomistit pitivät järjestelmää jopa palkintona “oleilusta” kesken työuran, mikä ei kannustanut työntekoon.
- Työllistymisvaikutus rajallinen: Kritiikin mukaan sijaisiksi palkattiin usein henkilöitä, jotka olisivat muutenkin työllistyneet. Pitkäaikaistyöttömiä tai muita heikommassa asemassa olevia työttömiä ei juurikaan päässyt sijaisiksi, joten järjestelmä ei kohdentunut vaikeimman työttömyyden helpottamiseen.
- Kustannuskysymys: Koska järjestelmä rahoitettiin työttömyysvakuutuksen varoista ja verovaroista, sen kustannustehokkuutta kyseenalaistettiin. Harvalukuisen osallistujajoukon katsottiin saavan suhteettoman hyödyn verrattuna kustannuksiin, ja rahalle nähtiin vaihtoehtoisia käyttötapoja työllisyyden edistämisessä.
- Riippuvuus työmarkkinatilanteesta: Vuorotteluvapaiden käyttö vaihteli suhdanteiden mukaan. Hyvinä aikoina, kun työttömiä oli vähemmän, sijaisten löytäminen oli vaikeampaa ja vapaita jäi pitämättä. Taantumassa puolestaan vapaita haettiin enemmän, kun sijaisia oli tarjolla runsaammin.
Vuorotteluvapaan nykytilanne ja lakkauttaminen
Vuorotteluvapaa ehti olla osa Suomen työelämää lähes kolme vuosikymmentä. Kuitenkin 1.8.2024 alkaen järjestelmä on lakkautettu. Tämän päivämäärän jälkeen uusia vuorotteluvapaajaksoja ei ole voitu aloittaa lainkaan. Päätös lakkauttamisesta tehtiin poliittisesti osana laajempaa työllisyystoimien uudistusta. Viimeiset henkilöt, jotka olivat jääneet vuorotteluvapaalle ennen elokuuta 2024, saivat vielä viedä vapaa-jaksonsa loppuun, ja heille maksettiin vuorottelukorvaukset sopimuskauden päättymiseen asti. Viimeiset vuorottelukorvaukset maksettiin alkuvuonna 2025 vapaiden päätyttyä.
Monet järjestelmän puolustajat ovat harmitelleet vuorotteluvapaan päättymistä. Heidän mukaansa vuorotteluvapaa tarjosi ainutlaatuisen win-win-tilanteen: työntekijä sai kaivatun tauon ja työtön sai määräaikaisen työn. Kriitikot puolestaan katsoivat, ettei hyöty ollut kustannusten arvoinen.
Vuorotteluvapaan tilalle ei toistaiseksi ole tullut vastaavaa järjestelmää. Työntekijät voivat yhä sopia työnantajansa kanssa palkattomista sapatti- tai virkavapaista, mutta niihin ei liity yhteiskunnan maksamaa korvausta eikä velvoitetta palkata työtöntä sijaista. Joillakin aloilla ja työpaikoilla on omia käytäntöjään myöntää pitkiä vapaita, mutta ne perustuvat tapauskohtaisiin sopimuksiin. Tulevaisuudessa saatetaan etsiä uusia keinoja työelämän joustojen lisäämiseksi, mutta toistaiseksi vuorotteluvapaan kaltainen valtakunnallinen järjestely puuttuu.
Arvio vuorotteluvapaan merkityksestä työelämässä
Vuorotteluvapaa oli pitkään suomalaisen työelämän erityispiirre, joka tarjosi kokeneille työntekijöille ainutlaatuisen mahdollisuuden irtautua työstä määräajaksi menettämättä työpaikkaansa. Se toi helpotusta monen uupuneen työntekijän arkeen ja antoi tuhansille työttömille tilaisuuden saada arvokasta työkokemusta. Toisaalta järjestelmää kritisoitiin rajallisesta kohderyhmästään ja kustannuksistaan.
Vuorotteluvapaa on nyt historiaa – se lakkautettiin vuonna 2024 – mutta sen perintö elää keskusteluissa työelämän joustoista ja jaksamisesta. Sen hyviä ja huonoja puolia voidaan hyödyntää, kun pohditaan uusia keinoja työurien kehittämiseen ja työhyvinvoinnin tukemiseen tulevaisuudessa.
Disclaimer: Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tietopaketiksi vuorotteluvapaasta. Huomaa, että vuorotteluvapaata koskeva lainsäädäntö on muuttunut ja kyseinen järjestelmä on lakkautettu 1.8.2024 alkaen. Ajantasaiset tiedot työelämän käytännöistä ja etuuksista kannattaa varmistaa viranomaislähteistä.
